Naantalin kaupunki
Naantalissa on Suomen kolmanneksi suurin satama, joka sijaitsee hyvällä paikalla Suomenniemen kärjessä. Kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Naantalin kylpylä, Suomen presidentin kesäasunto Kultaranta ja Muumimaailma. Yhtenä kaupungin vahvoista voimavaroista voidaan pitää monipuolista teollisuutta.
Tietoa Naantalin kaupungista
| Perustettu | 1443 | |
|---|---|---|
| Väestö | 13 956 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 52,31 km2 | |
| Maapinta-ala | 51,93 km2 | |
| Vesipinta-ala | 0,38 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 267 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 16,50 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,57 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Timo Kvist | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.naantali.fi | |
| Sähköposti | palaute@naantali.fi |
Naantalin sijainti
| Lääni | Länsi-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
Naantalin historia
Naantalin alku oli nunnaluostarin ansiota
Vuoden 1438 kirkolliskokouksessa tehtiin ehdotus nunnaluostarin perustamisesta Ailostenniemeen. Ruotsi-Suomen kuningas Kristoffer antoi virallisen suostumuksensa Kööpenhaminassa 23. elokuuta vuonna 1443 päivätyllä vahvistuskirjalla. Birgittalaisia sääntöjä noudattanut luostari ja sen alaisuuteen rakennettu kaupunki saivat kauppapaikan privilegiot, ja samalla alkoi Naantalin historia.
Luostarista tuli keskiajalla suosittu pyhiinvaelluskohde. Maan valtaherrojen, porvareiden ja talonpoikien vierailut vaurastuttivat kaupunkia monin tavoin. Mikael Agricolan ja uskonpuhdistuksen myötä luostarin merkitys romahti. Luostarin toiminta lakkasi, kun viimeinenkin nunna kuoli 1500-luvun lopulla.
Sukankudonta kaupunkilaisten tulonlähteenä
Uskonpuhdistusta seuranneet kaksi vuosisataa Naantali eli aallonpohjassa. Sen kauppaoikeuksia rajoitettiin, ja koko kaupungin olemassaolo oli uhattuna. Vuonna 1628 Luostarikirkko ja kaupunki paloivat. Pietari Brahen ansiosta uudelleen vahvistetut privilegiot toivat hieman piristystä kaupungin elämään, mutta vain hetkeksi.
Nunnilta opittu sukankudonta oli kaupunkilaisten ainut tulonlähde. Parhaimmillaan sukkia kudottiin jopa 25 000 paria vuodessa. Niitä vietiin myytäväksi Turkuun, Tukholmaan, Tallinnaan ja Pietariin. Vuoden 1723 valtiopäivillä ehdotettiin Naantalin kauppaoikeuksien poistamista ja kaupungin porvareiden siirtoa Turkuun. Ehdotus hylättiin, ja Naantali sai näin lisää uskoa tulevaisuuteensa.
Naantalin Aurinko hymyää lempeästi
1750-luvun lopulla Naantaliin rakennettiin tullihuone. Tullihuoneen porttia koristi puinen aurinko, josta sittemmin tuli kuuluisa Naantalin Aurinko.
Naantalin auringon loisteessa alkoi myös naantalilainen kylpylätoiminta. Professori Petter Elfving keksi ensimmäisenä Viluluodon lähteen parantavan veden. Vesi auttoi muun muassa päänsärkyyn, halvaukseen, rintasärkyyn, luulotautiin, horkkaan, röhkään ja kihtiin. Veden varassa ollut liikeyritys tyrehtyi, mutta Luolalanjärven rannalla Viluluodon lähteen äärellä aloitti seuraavan vuosisadan alussa kylpylä.
Vasta kylpylätoiminta Ailostenniemessä vuodesta 1863 alkaen käänsi Naantalin uuteen kukoistukseen. Erilaiset kylvyt sekä huvi- ja seuraelämän vilkkaus toivat Naantaliin taas tuhansia vierailijoita, jopa ulkomailta. Tuomisinaan Naantalissa käyneillä oli usein Lindholmin sisarusten valmistamia Naantalin nukkeja tai Naantalin piparkakkuja.
Naantalista kehittyy teollisuuskaupunki
Hienon tunnustuksen vieraanvaraisuudestaan ja kauneudestaan Naantali sai vuonna 1922, kun Kultarannan huvilatilasta tehtiin tasavallan presidentin kesäasunto. Luonnonmaan saaressa sijaitsevan Kultarannan uusi käyttötarkoitus auttoi Naantalia saamaan mantereen ja Luonnonmaan yhdistävän sillan. Presidentti Svinhufvudin mukaan Ukko-Pekaksi nimetty silta oli aikoinaan yksi maamme pisimmistä, ja sen siltapaviljongista avautuvat maisemat ovat henkeäsalpaavat.
Jatkosodan aikana etsittiin paikkaa Valtion polttoainevarastolle. Naantalin sijainti sekä hyvät, syvät väylät ratkaisivat asian länsirannikon pikkukaupungin hyväksi.
Valtion viljavarasto, Imatran Voima Oy ja Mobil Oy auttoivat Naantalin ennennäkemättömään taloudelliseen kukoistukseen yhdessä jo aiemmin Naantaliin kotiutuneiden Juurikassokeri Oy:n ja Naantalin Saha Oy:n kanssa. 1960-luvulla alkanut Suomen ja Ruotsin välinen autolauttaliikenne korosti entisestään Naantalin merkitystä satamakaupunkina. Naantali oli jonkin aikaa jopa Suomen suurin tuontisatama.
Naantali kylpylöineen ja muumimaailmoineen on nykyäänkin vauras teollisuuskaupunki.